Nordwest IV

Tyyppi: Guyline 355
Valmistettu: 1990 Tanskassa
Lippukunnalla: 1999-2016
Pituus: 10,60 m
Leveys: 3,50 m
Syväys: 2-1,5 m (nostoköli)
Maston korkeus: 16,9 m
Purje pinta-ala: 49-80 m2
Purjeet: Isopurje (35.6 m2), genoa (28.3 m2), fokka (18.5  m2) ja genaakeri
Moottori: Nanni Kubota N3.30 29hp
Muita varusteita: jääkaappi, kaasuliesi, meri-vhf.
8 hengen makuutilat ja katsastettu A2 luokan varustuksella.

Historia
Lippukunnan täyttäessä 45 vuotta vuonna 1996 esitti lippukunnanjohtaja Petri Lindström juhlapuheessaan uuden veneen hankkimista lippukunnan 50-vuotisjuhliin mennessä. Taustalla oli ajatus siitä että veneen käyttöikä lippukunnalla on reilut kymmenen vuotta. Partioaluksen vuotuiset käyttötunnit ovat moninkertaisia normaaliin huvialukseen verrattuna ja näin kuluminenkin on kovempaa. Projektille hyvän avauksen antoi kirkkoherra Pentti Vanhalukkarla, joka lahjoitti 60- vuotislahjaksi saamastaan rahastosta pesämunan lippukunnan uuden aluksen hankkimiseksi.

Kun Nordwest III myytiin kesän 1998 lopussa, alkoi varsinainen projekti uuden veneen hankkimiseksi. Projektia vetämään nimettiin työryhmä, jonka puheenjohtajana toimi veneen kippari Tero Valtonen ja sihteerinä lippukunnanjohtaja Petri Lindström. Työryhmä käytti apunaan vanhoja lippukunnan veneen kippareita sekä lippukunnan toimivaa johtajistoa. Projektin tehtävänä oli hankkia uuteen veneeseen riittävä rahoitus sekä etsiä tarkoitukseen sopiva purjevene. Veneelle annettiin kriteereiksi alle 10 vuoden ikä ja Nordwest III:sta toimivammat sisätilat.

Useat yritykset lähtivät mukaan veneprojektiin. Osa hankki oman laatan puutauluihin, jotka olivat nähtävillä veneen kajuutassa ja on nyt sijoitettu kolon seinälle. Suurimmaksi ongelmaksi osoittautui löytää ikävaatimukset täyttävä alus, jonka hinta oli hankintabudjetin rajoissa. Lama oli vienyt aikanaan suurimman osan 1990-luvun alkupuolen veneistä muualle Eurooppaan. Yli vuoden etsinnän jälkeen löytyi Helsingistä Guyline 355 tyyppinen alus. Kaupankäynti venyi pitkälle syksyyn, josta aiheutui riski ettei alusta saada noudettua oikukkaiden syyssäiden takia talvisäilöön Raisioon. Veneen ensimmäinen purjehduskausi kesti kolme vuorokautta, jonka aikana vene liikkui ennätykselliset 168 merimailia ja jonka aikana veneen ensimmäinen nopeusennätys 9.1 solmua saatiin aikaiseksi itätuulessa (kalibroimaton loki). Kun veneeseen asennettiin karttaplotteri kesäksi 2010, niin sen antamissa nopeusmittauksissa 9 solmun raja on ylitetty muutamaan otteeseen 2010-luvulla.

Uudessa veneessä oli totuttua guymäistä suunnittelua ja toisaalta Nordwest II:sta tuttua prototyyppimäisyyttä. Maailmassa on valmistettu vain yksi kappale Guyline 355 aluksia vuoden 1990 venenäyttelyyn. Internetissä löytyy artikkeli, jossa viitataan toiseenkin saman mallin veneeseen, mutta todennäköisesti tuo toinen purjevene on Ridas 35 tyyppinen. Vene on 10,60 metriä pitkiä ja leveyttä on 3,50 metriä. Hydraulisesta nostokölistä johtuen syväystä pystytään vaihtelemaan 2 metristä 1,5 metriin. Maston huippukohta ylettyy 16,9 metriin merenpinnasta. Veneessä on hyvät tilat kahdeksalle purjehtijalle. Alun perin veneessä oli rullagenoa, joka vaihdettiin keulastaagiin ja genoaan. Purjevarustukseen kuului aikaisemmista veneistä poiketen spinaakkerin tilalla genaakkeri.

Veneen kastetilaisuus oli Kesärannassa lauantaina 13.5.2000, jolloin paikalle oli tullut kutsuttuna lippukunnan jäseniä perheineen, entisten koulutusalusten kippareita sekä projektin tukijoita. Veneen kastoi lippukunnan perinteen mukaisesti lippukunnan rahastonhoitaja Pirkko Piskonen.

Purjehdukset
Ensimmäisenä täytenä purjehduskesänä käännettiin lippukunnan aluksessa esille uusi karttalehti ja kesän pitkä purjehdus ulottui Viron länsisaaristoon. Viikon reissun aikana kierrettiin Vormsin saari. Toisena kesänä veneen lokikirjaan saatiin pakolliset merkinnät Ahvenanmaan kierrosta.

Kesällä 2002 vene liikkui yhtäjaksoisesti kolme viikkoa. Kun vene ensin saatiin Hankoon, niin sen jälkeen vene toimi koulutusaluksena Satahanka-leirillä. Leirin jälkeen kirjattiin lokikirjaan itäisimmäksi paikaksi, missä lippukunnan aluksella on käyty, Hamina.

Kesän 2004 purjehduskausi aloitettiin koulujen päätösviikonloppuna 24 tunnin yöpurjehduksella, jonka aikana purjehdittiin 100 mpk. Kesäleirillä 2005 keskityttiin päiväpurjehduksilla samaan leiriläisille veneen suoritusjärjestelmän alin taso pilssihiirestä gastiksi suoritettua.

Purjehduskaudella 2006 kaiveltiin taas uusia merikortteja kun pariviikkoinen pitkäpurjehdus suuntasi kohti Satakuntaa. Raumalla kääntymisen jälkeen päädyttiin Utöön kautta kotisatamaan. Kesän aikana yli puolet lippukunnan jäsenistä kävivät purjehtimassa ainakin yhden reissun.

Seuraavana purjehduskautena peräsimen läpiviennin uudelleenlaminointi myöhästytti veneen laskun juhannusviikolle. Siitä huolimatta vene oli hyvässä kunnossa voittaen ensimmäisen kerran Raision veneseuran perinteisen Virutholmin -kierto purjehduskisan. Koska vene oli one-off, niin sille ei koskaan ole laskettu kilpapurjehduksessa käytettävää tasoituskerrointa, LYS-lukua. Veneseuran kisojen tuloksista arvioituna veneen LYS oli n. 1,12 genaakkerilla varustettuna. Kevyellä kelillä sillä ei voittoon yltänyt ja kovemmalla kelillä se oli kilpailukykyinen.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana haasteina oli löytää kesästä sopiva ajankohta että veneellä olisi saatu järjestettyä pidempi matkapurjehdus. Tähän ratkaisuna käytettiin aikaisempien vuosien tapaan purjehdusten nivomista leireihin kuten Satahanka XII Kustavissa tai kesäleiri Purjehduskärpänen 2015 Ajolanrannassa. Toinen käytetty konsepti oli purjehduksen pilkkominen 2-4 päivän legeihin, joka mahdollisti kippariston ja miehistön vaihdot esimerkiksi Uudessakaupungissa, Maarianhaminassa, Korppoossa tai Hangossa. Näiden purjehdusten aikana käytiin läpi saaristomeren merikorttisarjan reuna-alueita, mutta veneen purjehdusaluetta ei saatu näillä matkapurjehduksilla laajennettua.

Viimeinen purjehdus oli Hahdenniemestä Maarianhaminan itäsatamaan touko-kesäkuun vaihteessa 2016. Vene purjehdittiin sinne uutta ruotsalaista omistajaa varten, joka jatkoi matkaa kohti Tukholmaa. Tämä oli ainoa reissu, josta piti palata ilman venettä kotisatamaan. Nordwest IV:n kanssa purjehdittiin yli 16000 merimailia eli keskimääriin 1000 merimailia purjehduskaudessa.

Huolto
Elokuussa 2000 masto kaatui Airistolla veneen päälle keulastaagin petettyä. Onneksemme vain vene kärsi vahinkoja ja miehistö selvisi pelkällä säikähdyksellä tapahtuneesta. Syynä oli keulavantin kiinnityslevyssä olleen hitsaussauman pettäminen. Jatkossa huomattiin että juuri keulavantin kiinnityksen takia veneeseen ei sovellu rullagenoa ja rullakoneisto poistettiin kokonaan käytöstä. Keulavanttikin on edelleen kiinni saman kiinnityslevyn takana, mutta siihen tehtiin 400% tukevampi uloke, joka ei pääse liikkumaan, kuten edeltäjänsä.Tähän mennessä pahin haveri lip­pukunnan koulutusaluk­sella sattui kesäkuussa 2010, kun kovassa kelissä vene broutsasi sillä seurauksella, että puomi osui ruoriin ja aikuista ruorimiestä päähän. Tilanteesta selvittiin onneksi lentoreissulla Super Pumalla sairaalaan ja kalustovaurioilla.Koska vene liikkuu vuodessa yli 1000 mpk ja reissussa voi olla mukana 8 henkeä, niin vene tarvitsee huolenpitoa enemmän kuin perinteinen yhden perheen käytössä oleva matkapursi. Normaalin myrkkymaalauksen, vahauksen, öljyjen vaihtojen yms. lisäksi veneeseen onkin tehty myös isoja perusteellisempia korjauksia ja muutostöitä.

Isoja muutostöitä on ollut sähköjärjestelmän uusiminen 2009 ja viimeisimpänä vanhan Yanmar -moottorin korvaaminen uudella Nanni Kubota -moottorilla keväällä 2012. Veneen turvallisuusvarustuksiin tehtiin paljonkin hankintoja kuten pelastuslautta, elämänlangat kannelle, hätäpinna ja sen kiinnitysjärjestelmä sekä karttaplotteri. Myös teknisiä muutoksia tehtiin kuten keulastaagin kiinnitys, rustirautojen kansikiinnitys, lisäpolttoainetankki, maston alaosan kiinnityskelkka, potkuriakselin tukirakenne ja septitankin tyhjennysläpivienti.