Edelliskerran lippukunnan kesäleiri järjestettiin Lapissa 16 vuotta sitten lippukunnan 50-vuotisjuhlavuotena Kevon kanjonin maastossa. Osana Suomi 100 vuotta -teemaa leiri päätettiin järjestää jälleen vaellusmuotoisena.

Lauantaina pakattiin kaksi pikkubussia ja yksi peräkärry kolon pihalla. Autojen keula suunnattiin kohti Äkäslompoloa Luosun pääkämpälle. Reilun 1000 km ja 15 tunnin ajon jälkeen päädyimme tamperelaisen Kalevan Karhut lippukunnan omistamalle metsäkämpälle. Iltapalana paikallisruokana pororyynäriä ja rieskaa.

Sunnuntaina tutustuimme tunturivaellukseen. Kohteeksi valikoitui Kesänki tunturia kiertävä Tähtipolku. Noin 8 km pitkän luontopolun huippukohta on pirunkurun kivipeltonousu. Ensimmäisenä tämä 14-päineen ryhmä huiputti 519 metrisen Kesängin. Napapiirin yläpuolella oli ensimmäisen kerran kolme vaeltajaa. Tunturin pohjoispuolella olevan laavupaikan yläpuolelle oli rakenteilla kotapohja, puuvaja ja PuuCee.

Illalla testattiin kämpän iso sauna sekä uima-allas. Eemelin syntymäpäivien kunniaksi saatiin palamunkkikakun päällä lakkahilloa.

Maanantai

Vaellus on alkanut ja osallistujat jaettiin osittain arvalla kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä lähti vaeltamaan Hetasta ja toinen Pallaksen tunturihotellilta. Mahdollisesti keskiviikkona vaihdetaan autojen avaimia matkojen puolivälissä sekä risteämäkohdassa. Hetasta lähteneeseen ryhmään kuuluvat Elias, Joe, Jussi, Severi ja Oliver. Johtajina toimivat Ville, Olli-Matti ja Jukka.

Vaellus käynnistyi ensimmäisellä ryhmällä järven ylityksellä. Tässä meitä auttoi eräs lappilainen yrittäjä, joka kuljettaa retkeilijöitä moottoriveneellä järven yli. Ryhmä saavutti ensimmäisen autiotuvan noin klo 15 taitettuaan 7 kilometrin matkan. Painoa rinkoissa on noin 20 kiloa. Tuvalle oli saapunut myös muita retkeilijöitä, jotka lahjoittivat ystävällisesti pelikortit ryhmällemme. Hyttysverkot ovat olleet päässä jo heti alkumatkasta ja sää on ollut suhteellisen kolea ja kostea. (Kirjoittanut Jukka, Hetta-ryhmä)

Pallakselta lähteneeseen ryhmään kuuluvat Eemeli, Juho ja Pyry. Ryhmän johtajina toimivat Jussi, Lauri ja Eemeli. Toisen ryhmän sijoittaessa rahansa venekyytiin rinkkalautan sijasta, me sijoitimme rahamme saunavuoroon Hannukurussa viikinkikylvyn sijasta.

Olimme liikkeelle kymmenen aikaan ja heti meistä otettiin luulot pois. Nousimme noin 460 metristä 740 metriin kahden kilometrin matkalla. Viimeiset puoli kilometria kuljimme ilman rinkkoja Haltin eteläpuolisen alueen korkeimmalle huipulle Taivaskerolle (809 m).

Mitään emme kuitenkaan nähneet sillä koko päivän kuljimme pilven sisällä sumusateessa. Taivaskerolla otimme pakolliset kuvat vuoden 1952 olympiatulen sytyttämispaikalta.

Tästä loppupäivä olikin pikkuhiljaa laskettelua takaisin alemmas ensin Rihmakurulle ja lopulta Nammalkurulle yöksi telttaan. Päivän saldo 13 km vaellusta 8 tunnin aikana. ( Jussi, Pallas -ryhmä)

Tiistai

Hetta-ryhmä opetteli aamusta vielä aamutoimen tekemistä ja siksi lähteminen viivästyi hieman. Tästä haluttiin kuitenkin oppia jatkoa ajatellen. Matkaa päivälle oli tulossa noin 12 kilometriä. Sääennusteet pettivät ryhmämme eikä lupauksista huolimatta tullut ukkosta tai koko päivän mittaista rankkasadetta. Sadetta koettiin vain hieman ja hyvillä sadevarusteilla siitäkin selvittiin. Illalla oli kuitenkin tärkeää, että jokainen kuivasi omat jalkineensa sekä muut märät varusteet huolellisesti. Hiertymien ja jalkojen hoitoa emme selvästikään olleet harjoitelleet tarpeeksi. Muutamat pojat eivät aluksi osanneet irrottaa pohjallisiaan kengistä eli kenkien hoitoonkin tarvittiin opastusta. Nämä taidot opittiin kuitenkin hienosti vaelluksen aikana.

Autiotuvalla tapasimme Helsingin Ladusta saapuneen vaellusporukan, johon tutustuimmekin lopulta koko vaelluksen ajan. Heille tehtiin heti selväksi, että nuorimmatkin osallistujamme osaavat valmistautua vaellukseen. Ladun porukka ihmetteli, että ovatpa pojat nuorena jo kuovanneet omia retkiruokiaan. Kyllä, pojat myös kertoivat tämän jälkeen noin 15 minuutin verran tarinaa siitä, miten ”ruoka tulee kuivattaa mieluiten kiertoilmauunissa, mutta saunakin kelpaa – kunhan se on sähkösauna.” Oppi oli selvästi mennyt perille. (Jukka, Hetta-ryhmä)

Aamusta keli ei ollut muuttunut ja Pallas-ryhmän matka jatkui pilvessä. Montellinmajalle kulki hiekkatie. Päivän korkein huippu oli Lumikero 662m, jonka jälkeen tipuimme kartalta. Maisemassa edelleen vain nähtävillä kivikasa.

Luonaspaikka Suaskurun kodalta löytyi onneksi kartan toiselta puolelta. Nousu Suastunturin rinnettä oli raskas. Nousu palkittiin hetkellisellä näkyvyydellä Lumikeron suuntaan ja sen jälkeen alkoi sade.

Sade jatkui Hannukurulle saakka, jossa yövyimme. Paikan ykköshitti on sauna, jossa miestenvuorolla parittomana tuntina pesimme pahimmat hiet pois ja pulahdimme tunturijärveen.

Saunan jälkeen hyttysmyrkkyä kainaloon ja savuiseen kotaan paistamaan lettuja, kun 40 päinen rippikouluryhmä poistui sieltä iltavesperiin.

Keskiviikko

Hetta-ryhmän aamut ovat alkaneet sujua jouhevammin ja jokainen poika osaa ryhmän aamutoimet niin, että lähteminen ei viivästy. Lenkkiä tulee käveltyä tänään vain 8 kilometriä, koska torstain rupeamaan tarvitsee kerätä voimia. Seuraavalla autiotuvalla odottaa myös sauna sekä mahdollisuus mennä järveen uimaan. Tämä loikin aivan uutta virtaa kävelemiseen eikä matkaan kulunut kuin muutama tunti. Menoa vaivasi kuitenkin aamusta pieni sairastelu ja flunssa, jota pojat potivat yksi kerrallaan jo tiistaina. Hyvällä lääkityksellä nämä olotilat saatiin kuitenkin hoidettua alta pois aina aamujen aikana. Kävelyä meno ei siis haitannut, hyttysten kanssa opittiin elämään (kiitos Oltsun super-hyttysmyrkyn) ja pojilla oli kommenttienkin perusteella niin paljon virtaa, että he haluaisivat kävellä paljon enemmän päivittäin.

Lippukunnan nettisivut oli saatu takaisin pystyyn, mutta seuraavana ongelmana erityisesti Hetta-ryhmä koki datayhteyden puutteen. Blogin päivitys tai muukaan yhteydenpito ei onnistunut kuin ainoastaan satunnaisesti tunturien huipuilla. Toisaalta tämä antoi koko ryhmälle rauhaa olla vain luonnossa ja keskittyä olennaiseen.

Päivän kohokohtana törmäsimme pieneen vaellusporukkaan, jolla oli partiotaustaa. Omalta ryhmältämme puuttuivat pelikortit, mutta ystävällinen porukka halusi lahjoittaa meille yhden pakan – vieläpä sivistävät kortit, joissa lueteltiin eri kasvien latinankielisiä nimiä. Tähän sisältyi kuitenkin pieni maksu. Pojat saivat pakan itselleen, kunhan he luettelevat partiolaisten neljä ihannetta. Tämä ei valitettavasti pojilta irronnut, mutta saivat he kuitenkin neuvoteltua pakan itselleen partiolaisten tunnuksen muistamisella – Aina valmiina. (Jukka, Hetta-ryhmä)

 

Pallas -ryhmä on päivien aikana harjoitellut perusasioita: rinkan paikka ei ole telttojen välissä, telttojen väli ei myöskään ole keittimen paikka, lettutaikinan ohje 6 dl tai perunamuusin 5,5 dl nestettä pitää paikkansa eikä joustovaraa ole, kaasukeitin puhaltaa tulitikun sammuksiin jos hanat avaa kaakkoon heti aluksi, tavarat kannattaa kerätä suojaan jos sääennuste lupaa sadetta 22:00…

Toki jotkin asiat toimivat kuten pitää. Jokaisella on ollut nestettä 1,5 litraa aamulla liikkeelle lähdettäessä. Kaikilla nestetankkaus on toiminut ja vettä on riittänyt lounaan valmistukseen ja kattilan tiskaukseen.

Aamulla sade oli lakannut ja liikkeelle lähtö ontui 11:00 saakka. Sade vei mennessään huippujen pilvet. Koko päivän saimme kulkea mönkkäriuraa, joten kulkeminen oli suhtkoht helppoa.

Puolen päivän aikaan tapasimme Hetta- ryhmän, joka oli aikaisemmin päässyt liikkeelle ja oli jo melkein Hannukurussa. Auton avaimetkin muistettiin vaihtaa.

Hidastelusta ja taktisista tauoista johtuen vältimme pahimmat sadekuurot ja osuimme vaan muutamaan tihkukuuroon. Päivän korkein huippu oli Tappuri 646m.

Kun saavuimme yöksi Sioskurulle niin pääsimme seuraamaan rajavartioston helikopterin laskeutumista kämpän viereen punavalko karimerkillä merkitylle laskeutumispaikalle.

Torstai

Hetta-ryhmä rykäisi torstaina pisimmän yksittäisen matkansa. Ryhmä käveli lähes 16 kilometriä ja valmisti jopa kaksi ateriaa kyseisen reissun aikana. Tämän aikana koettiin myös vaelluksen pahimmat nousut ja kyllähän se ryhmää hieman koettelikin. Myös lippukunnanjohtaja joutui kyykkäämään hetkeksi äkillisten mahakipujen takia. Onneksi tästä päästiin kuitenkin eteenpäin nopeasti.

Uusia huiputuksiakin päästiin tekemään ja edelleenkin ryhmän tahtipuikkoa heiluttivat Oliver, Joe ja Elias. Heidän huikea kävelyvauhtinsa ei ollut laantunut missään vaiheessa ja joutuivathan johtajatkin heidän vauhtiinsa taipumaan. Illan päätteeksi pojat vielä totesivatkin innokkaina, että voisihan näitä vaelluksia useamminkin tehdä. Kipinä on siis syttynyt ja lähteminen Lappiin keskenään oman ryhmän kanssa oli kuulemma haaveena. Eiköhän se vielä joskus onnistu… (Jukka, Hetta-ryhmä)

Pallas -ryhmä heräili pieneen pisarointiin telttakankaassa. Onneksi ääni oli kovempi kuin sade oikeasti. Aamupala oli syöty tunnin sisällä heräämisestä, mutta sen lisäksi palloiltiin vielä puolitoista tuntia.

Edessä oli päivän ja tämän vaellusosuuden viimeinen nousu Pyhäkeron huipulle 711 m. Nousua noin 300 metriä. Huipulta lasketeltiin ilman taukoa Pyhäkeron päivätuvalle, jonka latukahvio oli mennyt jo kiinni.

Ryhmä Pallaksesta tuli Uusi Hetta -ryhmä kun saavutimme Hetan tänään viiden aikaan.

Illaksi siirryimme Pallasjärven rantaan Punainenhiekka autiotuvan rantaan. Illan kalasaalis oli kaksi kalaa, joista suurin oli 20 senttinen harjus. Hiekkarantaa voi pitää lapsiystävällisenä kun vettä on metrin verran vielä 100 metrin päässä.

Perjantai

Hetta-ryhmä saavutti Pallaksen noin klo 16 ja tämän kunniaksi ryhmä sai juoda kylmät cokikset. Päivän aikana taitettiin viimeiset 10 kilometriä ja pojistakin huomasi pientä uupumusta. Matkan kohokohtana oli Taivaskeron valloitus eli yli 800 metrin korkeuteen kapuaminen. Kyseisellä paikalla on sytytetty olympiatuli 1952, mikä villitsikin poikia ottamaan valokuvia muistoksi. Parhaana päätöksenä mieleen jäi ehkä poikiemme huolettomuus ja rentous. Matkaa oli kuitenkin jo takana 55 km, mutta eräässä vaiheessa johtajatkin saivat ihmetellä kuka viheltää. Rinkka selässä nuorin osallistujamme Jussi kipuaa rinnettä ylös ja viheltelee tuttua sävelmää – Porilaisten marssia. (Jukka, Hetta-ryhmä)

Uusi Hetta ryhmä nautti aamu-uinnista. Lauri hetken pidempään kun etsi päivän parhaan heiton jälkeen viehettään.

Odottelu palkittiin ja pilvimassat siirtyivät pikku hiljaa pois Taivaskeron päältä. Päivän tavoite oli huiputtaa Taivaskero uudestaan laskettelurinteen suunnasta. Tällä kertaa huipulta nähtiin kunnolla viime päivinä kuljettu reitti.

Ennen huiputusta valmistettiin opastuskeskuksen edessä lounas. Eemeli ja Pyry hivuttautuivat pikku hiljaa porojen lähietäisyyteen.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä valmistamaan päivällisen Äkäsmyllyn pienelle koskelle. Itse mylly oli kunnustuksessa mutta siihen pääsi silti tutustumaan.

Perjantai päättyi kaikkien osalta saunaan sekä varusteiden huoltoharjoituksiin. Myös uusia tuttavuuksia saatiin, kun leiriimme oli saapunut Muuttolinnut-lippukunnan oma leiriryhmä. Lippukunta on kotoisin Helsingistä ja täyttää 100 vuotta. Onnea heille tästä upeasta saavutuksesta! Jokainen JoPo nukahti pitkän matkan jälkeen omaan vuoteeseen nopeasti ja tyytyväisinä matkasta.

Lauantai

Herätys tapahtui tänä aamuna myöhemmin, koska kaikki olivat ansainneet levon. Tätä tekstiä kirjoittaessani, en edes tiedä milloin muu leiri heräsi kun itse torkahdin klo 11 asti (hups, terveisin lippukunnanjohtaja). Aamutoimien ja retkivarusteiden tiskauksen jälkeen matka jatkuu kohti kevyttä päiväretkeä. Tarkoituksena on kävellä noin 10 km maisemakävely ja fiilistellä viimeinen päivä. Matkan varrella nähtäisiin myös saksalainen sodan aikainen lentokoneen hylsy. Miestappioilta ei kuitenkaan vältytty, vaan lippukunnanjohtaja joutui jäämään leiriin liian pahojen kävelyrakkojen takia. Ainakin vaelluskenkien valinta on nyt opittu kirjaimellisesti kantapään kautta.

Eelin kaupasta käytiin hakemassa grillimakkaraa retkievääksi ja suunnattiin lähtöpaikalla Totovaaraan.

Moloslaen kierros kulki Aakenustunturiin kuuluvan Moloslaen ympäri menemättä itse huipulle. Polku kulkee rakka-alueen alapuolella, mutta on siitä huolimatta aika hidaskulkuinen.

Noin puolessa välissä matkaa oli pudonneen Junkers koneen jäänteet sodan ajalta. Tarinan mukaan koneesta pelastui vain koiranpentu.

Makkarat grillattiin Moloslehon porokämpän grillipaikalla. Ennen grillin ympärillä on ollut kota, mutta nyt oli enää jäljellä vain hiiltynyt puun runko. Aika tymäkkää on tainnut olla se chiligrillimakkara jonka jäljiltä myös puucee oli palanut 100 metrin päässä kodasta. Onneksi metsähallitus oli rakentanut paikalle uuden puuceen.

Hyväksi havaitun Calazon Tyvek materiaalille painetun kartan mukaan luontopolun pituus oli 10 km. Reitin opaskilpien mukaan pituus oli 11 km. GPS trackerin mukaan päivämatka oli lähes 12 km.

Illalla päästiin jälleen kerran Jussin lämmittämään saunaan ja dippaamaan puroon tehtyyn kylpysyvennykseen. Valmistimme myös aikaista aamua varten valmiiksi aamupalaleivät matkalle.

Herätys oli aamulla 05:30 ja kaikki saatiin siirtymään sängystä auton penkeille jatkamaan unia. Aikaisesta heräämisestä johtuen myös lounas maistui aikaiseen ja saimme jonon aikaiseksi Ylivieskaan. Tällä hetkellä aikaisin ETA Raisioon on 19:40.