Hii-u-li-hei! Huolta nyt ei! Merimies näin käy merta päin!
Hii-u-li-hei! Merimies ei pelkoa tunne ei!” raikui laulu Ajolanrannan kalliolla pidetyn leirin iltanuotion tiimellyksessä.

Vaikka kesäleirin nimi Meripeikko on napattu tunnetusta Mikki merihädässä lastenlaulusta, niin tällä kesäleirillä ei merihätään jouduttu, vaan kaikki leiriläiset pääsivät purjehtimaan turvallisissa olosuhteissa lippukunnan uudella Nordwest V koulutusaluksella. Perhepartiolaiset tekivät kuitenkin peikkohavaintoja lauantaina vieraillessan leirillä.

Seikkailijat aloittivat leirinsä purjehtimalla perjantai iltana Raisiosta leiripaikalle. Sillä välin sudenpennut matkustivat linja-autolla leiripaikalle Rymättylään ja aloittivat leirin pystyttämällä kaksi puolijoukkuetelttaa. Näihin telttoihin lähes koko leiri mahtui nukkumaan kun muutama johtaja uhrautui ja siirtyi nukkumaan Nordwestin mukavissa punkissa. Ennen nukkumaanmenoa saatiin kuitenkin vielä muurikalla paistettuja räiskäleitä.

Lauantai oli seikkailijoilla haikkipäivä. Heidät kuljetettiin aamusta Nordwestillä leiripaikalta läheiselle Haapalan laiturille, mistä haikin varsinainen vaellusosuus alkoi. Seikkailijat kävelivät Haapalasta takaisin leiripaikalle suorittaen sopivissa kohdissa pääasiassa meriaiheisia rasteja. Myös seikkailijoiden itse trangioilla tekemä lounas oli merihenkisesti katkaravuilla ryyditettyä kalakeittoa.

Lauantaiksi leirille saapuiva myös perhepartiolaiset. Viisi perhettä joissa pienten lasten lisäksi oli vanhemmat mukana tekivät päivät mittaa partiomaisia tehtäviä luonnon helmassa mm. etsivät peikkojen aarretta ja tekivät jousipyssyjä. Perhepartiolaiset pääsivät myös sudenpentujen mukana purjehtimaan Nordwestillä.

Sudenpentujen lauantain ohjelmaan kuului purjehduksen lisäksi kalastusta itse tehdyillä ongilla, sekä valtavien saippuakuplien ”puhaltelua”. Saippuakuplien tekoa varten Sudenpentujen piti ensin rakentaa kuplasauva, jota varten pojat ensin ”kutoivat” villalangasta pitkän ja kapean verkon joka sidottiin kahden kepin väliin niin että verkosta saatiin muodostettu rinkula, josta kuplat syntyisivät. Pienissä ryhmissä tehdyillä kuplasauvoilla   onnistuttiin tekemään isoja saippuakuplia.

Päivällisen jälkeen oli vuorossa koko leirin yhteinen pallopeli, jossa syntyneet hiet käytiin pesemässä saunassa ja uskaltautuipa osa uimaan meressäkin. Saunan ja uinnin jälkeen siirryttiin läheiselle kalliolle iltanuotion äärelle. Iltanuotiolla laulettiin Mikkiä merihädässä, huudettiin partiohuutoja, arvuuteltiin pantomiimien avulla mikä oli ollut parasta leirillä sekä paistettiin nuotiolla halstereiden avulla lämpimiä leipiä.

Sunnuntaiaamu alkoi sateisena, mutta kun saimme pystytettyä venetehtaamme ruokailukatosten alle, niin ei sadekaan haitannut. Sudenpennut rakensivat kaarnaveneitä. Veneen rungon vuolemisen jälkeen siihen lisättiin grillitikusta tehty masto ja osalla kankaasta ja osalla luonnon materiaaleista eli puiden tai kukkien lehdistä tehdyt purjeet. Seikkailijat rakensivat hieman monimutkaisemmat veneet laudoista ja rimoista. Näihin veneisiin tuli myös kaksi purjetta eli kulapurje ja isopurje – kuten kunnon purjeveneessä kuuluukin olla.

Veneiden rakentelun tiimellyksessä sade oli vaihtunut auringonpaisteeseen ja lounaan jälkeen olikin jäljellä enää leirin purkaminen ja siivoaminen, joiden jälkeen lähdettiin mukavat leirimuistot mielissä bussilla kotia kohti.