Tervetuloa lukemaan blogia s/y Nordwest V koulutusaluksen matkasta Hollannista Suomeen toukokuussa 2017. Haasteista huolimatta matka onnistui ja vene saatiin aikataulussa kotisatamaan, jotta venekin oli paikalla kastejuhlassa on sunnuntaina 21.5. Kesärannan leirikeskuksen rannassa.

Muistathan katsoa matkan aikana tehdyt päivitykset facebookista ja instagramista.

Esinäytös syyskuussa 2016

Viime syksynä kipparisto kävi ensimmäisellä tarkistusmatkalla Hollannissa. Uusi koulutusaluksemme oli telakan sisätiloissa ja siinä oli kunnostustoimenpiteet kesken. Veneen kansiosasta oli poistettu helat ja sivuikkunat, koska kansiosa uudelleenmaalattiin. Samalla kaikki aluksen vinssit huollettiin ja vanhoja mittaristoja korvattiin uudemmilla.

 

Kenraaliharjoitus pääsiäisenä 2017

Uusi veneemme laskettiin veteen pääsiäistä edeltävällä viikolla ja myyjä huolehti veneen purjehduskuntoiseksi. Kipparisto toinen tarkistuskäynti tehtiin pääsiäisenä. Koska innokkaimmat matkustajat olivat varanneet kaikki Amsterdamin lennot, niin me päädyimme Brysseliin ja sieltä vuokra-autolla Hellevoetsluisiin, jossa alus on ollut telakoituna Yagran tiloissa. Yagran telakalla kävi aika kuhina kun paikalliset kunnostivat omia veneitään siihen kuntoon että ne saatiin laskettua veteen viikolla ja siirrettyä omille laituripaikoilleen kanavien varrelle odottamaan kesän todellista purjehduskautta.

Pääsiäismaanantain ohjelmassa oli testipurjehdus. Myyjä oli keulapurjeeksi laittanut rullakoneistoon paikalla veneen uusimman purjeen ns. high aspect keulapurjeen, joka kooltaan lienee genoa III kokoa, mutta purjeen yläosassa on enemmän pinta-alaa, joten sijoittuu kooltaan genoa II ja III välimaastoon. Moottori käynnistyi ilman suurempia operaatioita ja purjeen nosto onnistui kanaalin sisäpuolella, ennen kuin pääsimme huomattavasti tuulisemmalle sisäjärvelle. Sisäjärvi on oikeasti entinen merenlahti, joka on erotettu patojärjestelmällä Pohjanmerestä. Aluksen uusi tuulimittari näytti tuulen nopeudeksi parhaimmillaan yli 40 solmua puuskissa (yli 20 m/s). Kovasta tuulesta huolimatta sisäjärvellä näkyi pieniä vaahtopäitä, mutta aallonkorkeus oli olematonta. Kelistä huolimatta alus totteli ohjaajaansa, kuten olettaa sopi. Korjauslistaan kirjattiin kaikkien laitteiden yksiköiden muunnokset meille normaalimpaan muotoon. Lisäksi tuulen suunta oli kalibroimatta oikein tuulimittariin.

Tiistaina käytiin läpi ennalta sovittua listaa. Sopimuksessa oli joukko kunnostuskohtia, jotka tarkistettiin. Kaikki kuusi keulapurjetta otettiin pois purjepusseista, kaikki lamput sytytettiin, sisälämmityslaite koeponnistettiin, veneen varusteita etsittiin lokeroista ja niiden kunto tarkistettiin, hellan levyt ja uuni koekäytettiin sekä loputon lista muita kohteita. Aika alkoi vaan loppua kesken vaikka tarkistettavan kohteen pinta-ala on suhteellisen pieni. Samalla kun paikkoja tutkittiin, niin dokumentointiin kaikki löydökset valokuvin ja niistä koostettiin kipparistolle eräänlainen käyttöohje, ettei kaikkien tarvitse ihan ensimmäiseksi etsiä esimerkiksi missä veneen akut sijaitsevat. Niistä yksikään ei ole näkyvällä paikalla. Aika käytettiin niin hyvin että muutaman liikenneruuhkaan uhratun kymmenminuuttisen, auton tankkauksen ja palautuksen sekä laukkujen luovutuksen jälkeen, meillä oli ruhtinaalliset 8 minuuttia aikaa käydä vessassa ja kulkea lähes perimmäiselle lähtöportille. Opastetaulun ennuste kävelyajasta oli 15 minuuttia. Lentokoneessa kuitenkin istuimme 18 minuuttia ennen lentoon lähtöä.

 

1. Näytös Pohjanmerellä ennen vappua

29042017 Raisio

Osasto Raisio oli lentokentällä ajoissa. Mukana noin 40 kg tarvikkeita veneelle ja kullakin lisäksi reilut 20 kg purjehdusrytkyjä. Osasto Riika vietti mieluummin aikaansa turvatarkastuksen jonossa kuin söi aamiaista terminaalissa. Brysselissä Hilde odotti 14 paikkaisella pikku-bussilla kuljettaakseen meidät Hollannin puolelle.

Veneen myyjä oli tehnyt lähes kaikki tarkastuskäynnillä tekemämme korjauslistan mukaiset korjaukset. Suurin murhe on jääkaapin kylmäkompressori, jonka koneenkäyttäjä on jäänyt nyt eläkkeelle. Kompressori jäi Yagran telakan roskikseen. Koko reissun ajan joudumme tasapainoilemaan ruoan säilyvyyden kanssa. Onneksi ensimmäisellä ruoanhankintamatkalla löysimme 100 kappaleen jääpalalevyjä, joilla vuorasimme jääkaapin pohjan. Ensimmäisen päivän ainakin tämä ratkaisu on ollut toimiva.

Päivä kului veneen sisätilojen putsaamisessa: siivousta ja vanhan omistajan veneeseen jättämien tarvikkeiden lajittelemista hyödyllisiin ja roskiin. Veneen lämppärin testikäytössä selvisi, ettei tuota historiallista laitetta voi käyttää kuin takahytin savuttamiseen. Siivouksen jälkeen levitimme tuomamme tarvikkeet ympäri venettä. Todennäköisesti osa tavaroista löytää nykyistä paremmat sijoituspaikat. Jääpalojen lisäksi ostimme ruoat ensimmäiselle legille. Paikallisesta Jumbosta löytyi lähes kaikki, mutta vaihtoehtoja oman Jumbo brändin tuotteille ei aina ollut. Kaupassakäyntiä helpotti myyjän lainaama pikkupaku.

Illalla tehtiin pieni testiajo ulos satamasta ja huuhdeltiin sekä täydennettiin vesitankki. Havaitsimme myös että tricolorin ja ankkurivalon kaapelit ovet ristissä. Illalla valmisteltiin aamun lentävä lähtö, jotta olemme merelle johtavalla sululla kuuden aikaan. Silloin nousuvesi on korkeimmillaan ja voimme hyödyntää virran vauhdin ulos merelle laskuveden mukana.

30042017 Hellevoetsluis

Kelloo löi joo viisi, lapset heerätkäää… Anivarhain aamulla kiskoimme itsemme punkista ylös ja vetelimme pikapikaa purjehdusvermeet niskaan. Pienen lähtösetvimisen jälkeen lopulta kello 0540 irrotimme Yagran laiturista ja suuntasimme Hellevoetsluisin edustalla olevalle sululle. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen saimme ajaa sulkuun ja sulun jälkeen jatkoimme vielä koneella kunnes pääsimme ulosajoväylän kapeikosta pois avoimemmalle vedelle. Vihdoin edessämme aukesi meri ja saimme nostaa purjeet.

Päivä meni käytännössä yhdellä halssilla itätuulessa kohti pohjoista ajaessa ja veneen saloihin tutustuessa. Ainoastaan Rotterdamin edustalla teimme pari vendaa väistäessämme tankkeria, joka suuntasi vilkkaasta satamasta ulos poikki meidän reittimme. Baltic kesti navakan tuulen ja isohkon aallokon esimerkillisesti, ja muutenkin vene on täyttänyt sille asetetut odotukset ja myös ylittänyt niitä. Saimme todeta, että kyllä pietarsaarelainen laatutuote on vain omaa luokkaansa. Ensimmäisen päivän perusteella voimmekin todeta, että tämä vene on enemmän kuin sopiva lippukuntamme uudeksi koulutusalukseksi.

Illan suussa vajaan sadan meripeninkulman jälkeen saavuimme Den Helderin sotasataman ja marinan edustalle, jossa teimme päivän toisen ja viimeisen vendan. Suuntasimme keulan kohti marinan laituria. Tulevan yön aiomme viettää täällä ja huoltaa vähän itseämme ja alustamme. Aamulla suuntaamme kauppaan ja sen jälkeen on suunnitelmissa lähteä noin kolmenkymmenenkuuden tunnin legille. Seuraava suunniteltu pysähdys onkin sitten Elbe-joen suistossa.

01052017 Den Helder

Aamu Den Helderissä alkoi herätyskellon soidessa 0730.  Yön aikana tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomaksi ennusteen mukaisest. Tihkusade oli korvannut eilisen kauniin auringonpaisteen. Työnjako aamuksi oli selvä: yksi tiimi suuntasi oitis kauppaan hakemaan muonatäydennystä edessä olevan noin 36 tunnin legin tarpeita varten. Toinen tiimi sen sijaan hienosääsi vielä rikiä ja vaihtoi keulapurjetta vallitsevaan keliin sopivammaksi. Köydet katkesivat noin klo 11 aamupäivällä, ja tavoitteeksi asetettiin n. 190 meripeninkulman matkan päässä sijaitseva Cuxhaven.

Tyynen kelin ja melko ahtaan, matalan ja virtausalttiin väylän vuoksi päätimme ajaa koneella muutaman mailin pätkän alkumatkasta. Purjeita nostaessamme Texelin saaren länsipuolella putosi yksi isopurjeen ratsastajista kannelle, minkä seurauksena otimme aikalisän ja jatkoimme etenemistä kevyessä sivutuulessa pelkän keulapurjeen voimin ja yritimme korjata  kyydistä pudonnutta ratsastajaa. Epäonneksemme jouduimme toteamaan, että rikkoutunut osa oli sen verran kulunut, ettei sitä enää voinut korjata merellä. Vaihtoehtoina oli jatkaa kohti Cuxhavenia reivatulla isopurjeella tai kääntyä takaisin kohti Den Helderiä ja yrittää löytää varaosa isopurjeeseen. Parin puhelinsoiton perusteella vaikutti siltä, että saisimme tarvittavan osan Den Helderiin tiistai-aamuksi paikallisen venetarvikeliikkeen toimesta. Päädyimme siis jatkamaan koneella takaisin kohti Den Helderiä.

Ennen kiinnittymistämme takaisin Den Helderiin, soitti venetarvikeliikkeen myyjä uudelleen ja pahoitellen kertoi, ettei tarvittavaa osaa olisikaan saatavissa. Ilta satamassa menikin siten rikkoutunutta osaa paikkaillessa. Avuliaan ja ystävällisen satamaisännän lainaamien työkalutäydennysten ansiosta onnistuimme tekemään väliaikaisen ratkaisun, jolla isopurje saataisiin taas käyttöön. Osan rikkoutuminen aiheutti hieman suunnitellusta aikataulusta jälkeen jäämistä, mutta toisaalta päivä oli lopulta varsin tyyni, mikä olisi tarkoittanut etenemistä pitkälti konevoimin. Miehistöllä oli loppuillasta kuitenkin hyvät fiilikset sillä vika oli saatu korjattua ja vatsat täytettyä maittavalla illallisella. Edessä olisi myös ennusteiden mukaan tiistaina varsin hyvä purjehduspäivä ja matka etenisi kohti määränpäätään taas vauhdikkaammin.

 

02052017 Den Helder

Tiistaiaamu valkeni sumuisena ja koleana. Kauppaan lähetettiin jälleen uusi tiimi täydentämään korjauksen ohessa tyhjentyneitä ruokavarastoja. Yksi miehistömme jäsen jäi aikataulullisista syistä kyydistä tässä vaiheessa ja puoli kymmenen aikaan aamulla otimme köydet irti rauhallisesta Den Helderin satamasta. Pian lähtömme jälkeen saimme seuraa Hollannin venepoliisista, joka kiinnostui nimettömästä ja tunnuksettomasta purjeveneestä joka anivarhain hiipi hiljaa pois satama-altaasta. Rauhallisessa salmessa, Texelin saaren tuntumassa, otimme kyytiimme erittäin ystävällisen ja ymmärtäväisen poliisin, joka kävi läpi passimme, sekä veneen kauppakirjan. Pienen selvittelyn jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme kohti Cuxhavenia.

Iltapäivällä tuuli yltyi ja pääsimme maistamaan Pohjanmeren armottomia aaltoja. Veneen kulkua eivät pienet vasta-aallot haitanneet. Vaikka 14 m/s tuuli nosti aallokkoa iltaa kohden kokoajan enemmän, niin myös kyyti kokoajan parani. Yön pimetessä aallon korkeus oli jo reilusti kolmannella metrillä ja reivasimme purjeet jo toista kertaa. Jakauduimme kahteen vahtiin ja ajoimme yötä myöten eteenpäin tiukasti kryssien itätuulta päin.

 

03052017 Pohjanmeri

Vahdin vaihto suoritettiin 0200 ja ykkösvahdin heräillessä yöunilta, oli selvää, että keli ei tästä ainakaan hellittäisi. Aallon korkeuden lähennellessä viittä metriä ja tuulen yltyessä entisestään, alkoi styyran puolen varvaslista antaa hieman vettä sisään kun aallot löivät rajussa kelissä kannen yli. Veneen peräpään yli pyyhkäissyt aalto vei mukanaan lipputangon sekä Raision veneseuran lipun. Aamun hiljalleen valjetessa totesimme, että pilssin täyttymisen, sekä miehistön jaksamisen kannalta on syytä ottaa suunta kohti seuraavaa satamaa. Saksan ja Hollannin rajalta löysimme Borkumin sataman, johon pääsimme kiinni iltapäivän puolella noin 28 tunnin legin jälkeen. GPS näytti kuljetuksi matkaksi 129 mailia. Linnuntietä ollemme edenneet noin puoleen väliin matkasta Cuxhaveniin. Lisäksi virtaukset vaikuttavat matkaan. Lokin käsitys edetystä matkasta on 157 mailia.

Pilssi tyhjennettiin ja alkoi operaatio lämppärin remontointi. Remontin kuluessa aurinko pilkisti esiin pilvien takaa ja aloimme kuivattamaan kamoja kannella. Nyt odottelemme seuraavaan aamuun tuulensuojaisassa satamassa, peseydymme ja nukumme kunnon yöunet ennen huomista legiä joka päättyy vihdoin Brunsbütteliin Kielin kanavan alkuun.

Borkumissa on kaksi vierasvenesataman, joista toisen sisäänajoväylä näytti kartalla 1,2m syväystä matalalla vedellä. Valitsimme siksi itäisemmän syvemmän sataman. Nyt low season aikaan ainakin vessaan piti kuitata avain 50 euron panttia vastaan. Palautus joko illalla 18 tai aamulla 09. Mitenkään näissä ajoissa ei huomioida aamun nousuvettä ja virtaa merelle. Nousuvesi on korkeimmillaan huomenaamulla kuudelta ja myötävirtaan pääsee 11:30 saakka. Satamasta pääsee keskustaan venesataman vierestä kulkevalla bussilla 2,30 eur suunta. Meillä jäi noin 40 minuuttia ostoksiin, että ehdittiin seuraavalla bussilla takaisin.

04052017 Borkum

Aamulla totesimme että keli pohjanmerellä ei ole yhtään laantunut. Teimme päätöksen viettää luppopäivä ja keskittyä veneen huoltotehtäviin. Tavaroille haettiin parempia paikkoja ja varvaslistan läpipultit saivat osakseen huolenpitoa. Tuulimittarin sähköliitännät mastonjuuresta tehtiin uusiksi ja mittarille saatiin jälleen tiedot näkymään. Veneen huollon ohella tankkasimme itseämme bratwurstien ja hampurilaisten voimin. Vaikka olemme Unescon maailmanperintökohteen kyljessä, niin vielä retkiä luonnonsuojelualueelle ei järjestetä.

05052017 Borkum

Eilen harjoiteltu aamurutiini toistettiin seuraavana aamuna ja veneemme irtosi rannasta 0930 ja siirtyi virran viemäksi kohti avomerta. Merellä tuuli edelleen tuiversi, mutta aallokko oli jo hieman inhimillisempi. Päivän edetessä kryssimme kohti itää etsien sopivaa tuuli- ja aaltokombinaatiota laivaväylän ja rannikon edustalla olevien saarien välistä.

Päivän mittaan havaitsimme tekemämme vuotodiagnoosin vääräksi ja parin tunnin etsiskelyn jälkeen oikeakin vuotokohta löytyi. Syylliseksi paljastui ankkuriboksin rikkoutunut pohja, joka hiljalleen valutti kannen yli pyyhkinyttä Pohjanmerta pilssiimme. Teimme vuotoon väliaikaisen paikan ja tiivistelimme ankkuriboksia, jolloin saimme veden pysymään ulkopuolella. Vian lopullinen korjaaminen vaatii vielä kuivia olosuhteita, lasikuitua ja kotisatamaa.

Iltaa kohden tuuli tyyntyi ja pääsimme purkamaan reiviä sekä vaihtamaan jälleen suurempaa keulapurjetta kokeiltavaksi.
Päivällä paras ajolinja oli ollut suhteellisen lähellä rantaa, mutta illalla aallokon rauhoittuessa parhaat tuulet löytyivät ulompaa laivaväylän vierestä. Ykkösvahti aloitti vuoronsa kello 2200 ja ryhtyi opiskelemaan genoa II:n saloja. Yön mittaan saimme myös havaita, ettemme ollutkaan alueen ainut kulussa oleva huvialus, sillä vastaamme purjehti se alueen toinen.

06052017 Pohjanmeri

Tuuli on tyyntynyt entisestään ja aallokko jo ihan rauhallinen. Illalla keulapurjeeksi vaihdettu genoa II toimi hyvin yli yön kuljetti meitä mukavasti kohti Elben suistoa. Yön mielenkiintoisimpiin hetkiin kuuluu kakkosvahdin suorittama pujottelurata kahden laivaväylän risteyksessä sijaitsevan redin lävitse.

Ykkösvahti hyppäsi täkille taas kello 0600 ja jatkoi matkaa koilliseen seuraten Elbelle ja Kielin kanavaan vievän laivaväylän reunaa. Aamupäivän tunteina saavuimmekin Elben suulle, jossa etenimme kohti Cuxhavenia jo totutusti kryssien. Cuxhavenin tasalla laskimme purjeet, mutta alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen vain ohitimme Cuxhavenin ja jatkoimme matkaa koneella suoraan kohti kanavan länsipään sulkua. Vuorovedestä johtuva 1,5kn vastavirta hidasti menoamme, mutta lopulta kuitenkin saavuimme sululle.

Murphyn lain mukaisesti sulku luonnollisesti meni kiinni nenämme edestä ja jouduimme pyörimään puolisen tuntia odotusalueella uutta sulutusta odotellen. Lopulta pääsimme ajamaan sisään ja vauhdissa saimme vielä opastaa saksalaista purjevenettäkin kanavan ja sulkujen käytännöistä.

Sulutuksen jälkeen koukkasimme tiukasti vasemmalle ja polttoainetäydennyksen jälkeen ajoimme Brunsbüttelin vieraslaituriin ja kauppatäydennyksen sekä muutamien huoltotöiden jälkeen suuntasimme suihkun kautta mielestämme ansaituille pizzoille brunsbütteliläiseen ravintolaan.

Todennäköisesti meidän onneksi satamaa lähinnä oleva Edekan ruokakauppa oli jo mennyt kiinni, koska hieman kauempaa löytyneessä isommassa Edekassa alkoi olla jo siedettävä valikoima. Hyllyistä löytyi muun muassa ruokasäilykkeitä, joita ostimme hätävaraksi. Googlen käyttö ennen kauppareissua vahvisti käsitystä, että seuraavien kolmen päivän ruoat pitää hankkia nyt, koska kaupat Kielin kanavan toisessa päässä olisivat kiinni, kun olemme ajaneet sulusta ulos.

Väliaika Kielin kanavassa partioparaatin aikaan

07052017 Brunsbüttel

Datayhteyksien olemattomuus on hankaloittanut blogimme päivittämistä merkittävästi samoin kuin säätietojen seuraamista. Yllätys oli että Kielin kanavan länsipäässäkin datayhteydet pätkivät koko ajan.

Vaikka olimmekin pakotetut pitämään unitauon Brunsbüttelissä, emme silti halunneet jäädä makoilemaan, vaan ampaisimme heti aamuyöstä 0330 liikkeelle, jolloin kanavan infotaulussa olleen aikataulun mukaan saa huvialuksella kanavaan lähteä. Pitkään emme ehtineet matkata, kun joen ylitykseen käytettävä lautta ajoi vierellemme ja vaikka kannellaolijoista ei kumpikaan saksaa osaa alkeita pidemmälle, ymmärsimme kuitenkin lautan täkkärin puheista, että olimme liian aikaisin liikkeellä. Täkkäri taas puolestaan ei puhunut sanaakaan englantia, joten kommunikointi huutamalla aluksesta toiseen oli keskimääräistäkin haasteellisempaa. Palasimme takaisin Brunsbüttelin tankkauslaituriin, täytimme vesitankin, koska vierasvenesatamassa ei ollut mahdollisuutta vesitäydennykseen. Varmistimme infotaulusta, että olimme luvalliseen aikaan alun perinkin liikkeellä (tai niin vielä tässäkin vaiheessa luulimme) ja lähdimme 0430 uudestaan kanavaan. Tällä kertaa saimme heti seuraakin, sillä samaan aikaan vieraslaiturista lähti eteemme saksalaisen venekunnan purjevene. Heitä seuraten saavuimme äskeisen lautan luo ja jälleen saimme kuulla sen kovaäänisistä pitkän litanian saksankielisiä kieltosanoja. Edelläolijamme ajoivatkin kiltisti kiinni lautan vieressä olevaan laituriin ja me katsoimme parhaaksi tehdä samoin.

Kiinnityttyämme menimme haastattelemaan toista venekuntaa, joka iloksemme puhuikin todella hyvää englantia. He kertoivat meille, että olimme alun perin tunnin liian ajoissa, koska kanava elää yleiseurooppalaista CET-aikaa ja meidän kellomme taas saksalaista kesäaikaa. Samoin he kertoivat, että tämänkertaisen pysähdyksen syy oli kanavaan noussut sumu, jolloin huvialukset eivät saisi liikkua kanavassa. Parisen tuntia odottelimme sumun hälvenemistä jutellen saksalaisen venekunnan kanssa purjehduksesta, veneistä ja sen sellaisesta. Hekin olivat olleet matkalla jo viikon, sillä he olivat hakeneet oman veneensä Ranskasta Bretagnesta ja olivat matkalla kotiin Lyypekin liepeille. Ystävällisesti he myös tarjosivat meille aamukahvit sitloodassaan. Keskustelun aikana kävi ilmi, että veneen omistaja tiesi hyvin muun muassa oman kotisatamamme, sillä hänen vaimonsa, joka paraikaa nukkui veneessä, oli kotoisin Turusta ja että vaimon isä pitää venettään Hahdenniemessä. Pieni maailma.

Sumun hälvettyä lähdimme etenemään peräkanaa kohti Kieliä. Kanava itsessään ei viidenkymmenenkuuden mailin koneajopätkänä suuria haasteita tarjonnut, joten keskityimme käyttämään päivämme veneen kunnossapitoon ja siivoukseen, omien varusteiden huoltamiseen, keskimääräistä parempaan ruokaan ja saksalaisen maaseudun ihastelemiseen.

Kanavan itäisellä sululla tapasimme jälleen aamuiset juttukaverimme kinnittyessämme sulutuksessa heidän kylkeensä. Itäisellä sululla on huoltotyöt menossa ja siksi kaikki liikenne ohjataan yhden sulun läpi. Niinpä meitä oli sulussa yhtä aikaa neljä rahtilaivaa, neljä purjevenettä ja yksi moottorivene. Turvallisuussyistä huviveneet ajatetaan ensin pois sulusta ja pääsimme siis suorittamaan varsin huikean pujotteluradan. Aikaa kanavan läpiajoon meni kymmenisen tuntia ja tähän jos laskee vielä länsipään sulussa vietetyn ajan päälle, saadaan kokonaisajaksi ilman pysähdyksiä runsaat yksitoista tuntia. Sulun itäpään sisäpuolen pohjoiselle odotusalueelle oli rakennettu matala laituri maksuautomaattia varten. Vielä automaatti oli huputettuna ja maksua ei tarvinnut maksaa.

Sulun jälkeen poikkesimme rannassa pudottamassa yhden miehistön jäsenen pois kyydistä jonka jälkeen me loput jatkoimme ”samoilla lämmöillä” Itämeren aalloilla kohti Ruotsin Simrishamnia ja tiistaiksi tulevaa täydennysmiehistöä. Koska aikaa meni paljon hukkaan Pohjanmerellä, on meidän kiirehdittävä ja siksi siirryimme illansuussa vahtiajoon tarkoituksenamme ajaa koko vajaan kahdensadan mailin legi Kielistä Simrishamniin yhtä soittoa. Tällä kertaa ei ainakaan sään pitäisi sotkea suunnitelmiamme.

Kotoinen Itämeri tervehti meitä vähän liiankin lempeästi, sillä kymmenen tunnin kanavakonettelun jälkeen jouduimme jatkamaan koneajoa vielä pitkälle iltaan ja Tanskan aluevesille asti, mutta puolen yön tietämillä virinnyt reippaahko takatuuli antoi meille mahdollisuuden vihdoin nostaa purjeet.

2. Näytös Itämerellä

 

08052017 Läntinen Itämeri

 

Alkuyön etenimme mukavassa slöörituulessa ja saimme aikatauluamme taas jonkin verran kiinni. Pääsimme sopivan reippaassa tuulessa kokeilemaan eri purjeita ja eri reivausmahdollisuuksia ja niiden vaikutuksia kulkuumme. Uudessa veneessä riittää meille kaikille vielä paljon opittavaa ja edelleen on monta asiaa, joita emme ole tuuliolosuhteiden vuoksi päässeet lainkaan testaamaan.

Ikäväksemme sääennusteet pitivät paikkaansa ja aamuyön tunteina alkoi tuuli kääntyä vastaiseksi. Päivän valjetessa tuuli oli jo täysvastaista ja voimakkuus sekä sen nostattama aallokko muistuttivat jo hetkittäin Pohjanmeren olosuhteita.

Iltaa kohden tuuli teki meille vielä ikävämmän tempun ja tyyntyi lähes kokonaan. Niinpä tätä kirjoitettaessa ajelemme koneella suoraan vasten maininkeja lähes tyvenessä säässä ja vielä on Simrishamniin matkaa jäljellä usean konetunnin verran. Kaiken kaikkiaan ehkä matkan tapahtumattomin päivä, mutta pääsimme sentään ihailemaan Tanskan komeaa itärannikkoa.

Koko matkan aikana olemme käyttäneet karttaplotterin rinnalla iPadiin asennettuja Navionics karttoja. Jostain tanskalaisten lisensointimaallista johtuen Itämeren ja Pohjanmeren kartoista puuttuu Tanskan aluevedet. Toki ne rahalla saa käyttöönsä kunhan maksaa saman verran lisää kuin koko muu Euroopan kartta maksaa. Tässä kohtaa hyödynsimme 15 päivän kokeiluversiota, johon sai ladattua myös Tanskan rannikon. Yhdellä täyslatauksella ja parilla powerpackilla pääsimme takaisin normaalin kartan piiriin.

09052017 Simrishamn

Noin 49 tunnin yhtäjaksoinen liike pysähtyi ainakin hetkeksi Simrishamniin. Kun ajoimme aallonmurtajasta sisään, niin kolme kalastusalusta ajoi ulos päivän töihin. Alus oli kiinnitettynä vierasvenesataman polttoainelaituriin. Ohjeen mukaan polttoainetäydennystä voi saada aamulla 07-09. Hetkeksi nukkumaan ja aamulla tilaamaan henkilökunta paikalle.

Soitto puhelinnumeroon 06:50 ja henkilökunta lupasi olla paikalla kahdessa minuutissa. Seitsemän pintaan oli tankki täynnä polttoainetta, vesitankki täynnä ja kaasupullo vaihdettu. Aivan loistavaa palvelua.

Ensimmäinen vahti otti veneen täydennyksen jälkeen keulan kohti Karlskronaa. Vaihtomiehistölle toimitettiin sama tieto että osasivat ostaa junalipun oikeaan Etelä-Ruotsin satamaan.

Alkupätkä jurnutettiin koneella. Onneksi tuuli virisi ja keulaan vaihdettiin ensimmäistä kertaa genoa I. Vielä ei osaa verrata mikä eroa on ykkösgenoan ja genaakkerin koolla & leikkauksella. Näyttäisi todennäköiseltä ettei genaakkeria ole koskaan käytetty.

Karlskronan vierasvenesatamassa on menossa ehostusprojekti. Nyt low season aikaan satamatoimistosta puuttui kaikki kalusteet ja näytti olevan remontin kourissa. Vierestä löytyi alueen kartta ja huoltorakennuksen sijainti. Sen ovesta löytyi ohje että 180 skr maksun voi maksaa pankkiautomaattien. Toki mitään kuvaa tai ohjeistusta parkkiautomaatin sijainnista ei annettu.

Noin kilometrin kävelyn, yhden melkein veteen luiskahtaneen rajavartijan laiturille pelastamisen sekä kolmen parkkiautomaatin jälkeen löytyi alueeseen kuuluvan matkailuautoalueen perimmäisestä nurkasta automaatti, jonka maksuvaihtoehdoista löytyi yhden vuorokauden maksu matkailuautoille.

Kun automaatti oli sylkenyt ulos lapun, jossa oli huoltorakennuksen ovikoodi, niin painamalla kuitti nappia sai vastaukseksi OK:n. Kun kaikki loogisuus oli hukassa, niin eipähän sillä koodilla sitten päässyt roskiskatokseen.

Huoltorakennuksessa oli kuuden hengen omatoimilämmityssähkösauna. Kiuasta vastapäätä oviaukon toiselle puolelle oli jätetty seisomakatsomo, johon joku muu olisi rakentanut lisää laudetilaa. Tilan kaksi suihkua sojottivat lukittavien vaatekaappien suuntaan. Kaikille saunojille oli varattu ruhtinaallinen metrin pituinen pukeutumispenkki.

Yksi miehistön jäsen jäi matkasta pois ja kolme saapui junalla Tukholmasta. Vaihtomiehistö ei joutunut odottamaan satamassa, koska paikallinen VR oli hoitanut veturinrikkoutumisohjelmaa. Tähän liittyi junan vaihto ravintolavaunun kautta ja siirtyminen matkasta jääneestä vaunusta junan perässä kulkevaan vaunuun. Kaikki ohjeistus på svenska tietenkin. Vaihtomiehistön saavuttua veneen vahvuus on 8 henkeä: neljä kipparia ja neljä förstiä/kakkosta. Vaihtomiehistö toi mukanaan uuden veneseuran lipun, lipputangon ja tangon pidikkeen takakaiteeseen.

Illan ohjelmaan kuului jääkaapin täydennys, saunan testaaminen ja myöhäinen päivällinen ennen kuin palasimme takaisin merelle pimenevään yöhön. Eihän tässä juuri oltu edetty viimeisen 62 tunnin aikana yhtäjaksoisesti kuin 277 mailia. Viiden tunnin huolto sai riittää tässä vaiheessa kun aikataulua pitää kiriä kiinni.

Itämeri 10052017

Karlskronasta suuntasimme ulos, jonka jälkeen mantereen ja Öölannin välistä kohti Gotlannin Visbytä. Karlskronan ulosajossa meitä piinasi raju vastatuuli ja -aallokko, jotka tekivät etenemisestämme tuskaisen hidasta maanopeuden pysyessä alle kolmessa ja puolessa solmussa. Kuitenkin runsaan parin tunnin piinallisen konettelun jälkeen pääsimme nautiskelemaan reippaasta yli 12m/s puhaltaneesta etelänpuoleisesta tuulesta. Matkamme alkoi edetä yön mittaan pelkän ykkösgenoan voimalla yli kahdeksan solmun maanopeudella ja miehistöllä alkoi hymy olla herkässä. Jos Pohjanmerellä oli haasteenamme oma fyysinen kestävyys vahdin aikana, niin Itämeren suurin haaste puolestaan oli kylmyys joka tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin. Oli helppo uskoa, että kotipuolessa on maassa lunta, kun omakin täkkimme alkoi vetää jäähän.

Päivän mittaan alitimme Kalmarin sillan ja tuulen tyyntyessä pääsimme myös testailemaan myös genaakkeriamme. Genaakkeri oli täysin uusi ja ensimmäistä kertaa käytössä. Genaakkeri, kuten myös spinaakkerimme, on varustettu sukalla ja on helppo käyttää myös kokemattomammalla miehistöllä.

Iltapäivän mittaan tuuli tyyntyi liiaksi ja hieman ennen Öölannin pohjoiskärkeä siirryimme koneajoon ja viimeiset nelisenkymmentä mailia kului Volvon papatusta kuunnellessa ja tasan yhtä suuntaa ajaen. Öölannin ja Gotlannin välinen Itämeri tarjoili meille rasvatyynen pinnan, loivia maininkeja ja kauniin auringonlaskun. Puolenyön jäljistä saavuimme Visbyhyn ja vene sekä miehistö jäivät yöksi lepäämään laituriin ensimmäistä kertaa sitten Brunsbüttelin ja lauantai-illan.

Torstaina aamulla matkamme jatkuu kohti Suomea ja suunnitelmissa on suunnata välitankkaukselle Nötöseen ja sieltä Virutholmiin saunomaan lauantai-illaksi.

Visby 11052017

Hyvin nukutun yön jälkeen heräilimme keväisen aurinkoiseen aamuun Visbyn tyhjässä vierasvenesatamassa. Söimme tukevan aamiaisen, kävimme suihkussa ja tämän jälkeen puolet miehistöstä suuntasi kauppaan toisen puolen jäädessä huoltamaan ja tankkaamaan venettä.

Sesongin ulkopuolellakin Visbyn sataman palvelut olivat hyvät ja asiakaspalvelu ystävällistä. Sovittuna aikana saapui sataman henkilökunnan edustaja tankkauslaiturille myyden meille polttoainetta sekä moottoriöljyä ja rahastaen samalla yöpymisemme. Kuullessaan retkemme luonteen ja sen vaiheita, saimme normaalisti lisämaksun piiriin kuuluvat maasähkön ja suihkun kaupantekijäisiksi. Kaveri vielä kehaisikin meitä vähän todetessaan, että suomalaiset ovat kovia tyyppejä, kovempia kuin ruotsalaiset.

Yhdentoista maissa saapuivat kaupassakävijät takaisin veneelle ja läksimme matkaan samoin tein. Muutaman tunnin konettelun jälkeen tuuli virisi niin, että oli aika nostaa purjeet ja suunnata kohti Gotska Sandötä ja aikanaan sen ohi. Päivän edetessä tuuli hiljeni ja päivästä tuli edellisen toisinto. Ensin haimme vauhtia genaakkerilla ja lopulta jouduimme illan suussa hieman ennen Gotska Sandöta siirtymään konevoimaan. Hämärän saapuessa saimme ihailla komeaa kuunnousua Gotska Sandön saaren takaa.

Viimeinen legimme on vasta alkutaipaleella ja harras toiveemme olisi, että saisimme matkalla vielä sen verran tuulta, että pystyisimme purjehtimaan järkevällä matkanopeudella, sillä muuten joudumme poikkeamaan välitankkaukselle Nötöseen ja mahdollisesti odottamaan siellä palvelujen avautumista. Tällä hetkellä näyttää hyvältä, että tavoitamme Raision Veneseuran saaritukikohdan, Virutholmenin, lauantaina päivällä ja pääsemme ”koti”saunaan ennen sunnuntaista kotilaituriin saapumista.

12052017 Itämeri

Yömme kului konetellessa Gotska Sandön ja Utön väliä ja yön vaihtuessa aamuksi sama meno jatkui vain. Kyseessä on siis noin sadan mailin pätkä tosisuuntaan 039, jota saimme ajella sitten noin kuudentoista tunnin ajan kaikkiaan.

Toiveissamme olisi ollut, että tälle välille olisi osunut edes pieni tuulenviri, sillä purjeveneellä tällainen matkanteko ei kovin antoisaa ole ja polttoaineen riittävyys tankissa oli näin pitkällä legillä aika tarkalla. No, saimme ainakin nauttia aurinkoisesta säästä ja kauniista merestä. Aamun tunteina ohitimme Suomen Leijonan ja sovimme siirtävämme kellomme Suomen aikaan, kunhan saavumme Utön karttalehdelle.

Aamupäivän aikana meille selvisi myös, että suoraviivaisesta etenemistämme ja kohtalaisesta matkanopeudestamme oli ollut se etu, että meillä olisi mahdollisuus saapua Virutholmiin jo perjantaina illalla. Välitankkausasemammekin pystyimme siirtämään aikataulujen kannalta meille paremmin sopivaan Korpoströmiin. Tyvenestä huolimatta alkoi miehistön keskuudessa tunnelma kohota ja varsinkin alusta asti mukana olleet odottivat jo innoissaan tuttua saunaa.

Iltapäivällä sivuutimme jo Utön ja olematon tuuli pakotti meidät jatkamaan edelleen konettelumaratooniamme. Utöstä suuntasimme pohjoiseen ja kohti Korpoströmiä, jonne siirsimme välitankkauspysähdyksemme. Korpoström oli meille sikäli sopivampi pysähdyspaikka, että siellä tiesimme varmaksi olevan polttoaine korttiautomaatin takana, eikä tankkauksemme näin ollen olisi riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Näin kauden ulkopuolella matkatessamme kun polttoaineen saaminen ei ole Itämeren puolella ollut oikeastaan yhtään kertaa itsestäänselvyys tai hoitunut pelkästään tankkauslaituriin ajamalla, vaan joka kerran olemme joutuneet soittamaan henkilökunnan paikalle avaamaan polttoainepumppua meille.

Polttoaineen riittävyyden lisäksi meille aiheutui harmia veden riittävyydestä. Oletettavasti olimme liian aikaisin päätelleet Visbyssä että tankki on täysi, sillä Korpoströmin kohdalla meillä oli vettä jäljellä 2 litraa. Korpoströmissä oli satama käytännössä kiinni eikä yhdestäkään hanasta tullut vettä. Soitto Rumariin kertoi että sieltäkään vettä ei vielä ollut saatavilla. Onneksi tuo 2 litraa + litra maitoa riitti päivällisen valmistukseen ja vesitankkeihin saatiin lisätäydennystä Virutholmin porakaivosta.

Korpoströmin lyhyen pysähdyksen jälkeen lähdimme ajelemaan vielä päivän viimeiset merimailit ja kiinnityimme auringon laskiessa Virutholmin laituriin. Saunakin oli vielä lämmin ja vesipadassa kuumaa vettä.

Loppunäytös kotivesillä

 

13052017 Virutholmen

Aamupäivällä ensimmäisen pitkään nukutun yön jälkeen lahdenpohjukan reviiriä puolustaneet linnut herättivät meidät auringonpaisteeseen. Yöllä oli ollut taas niin kylmä että täkki oli lähtenyt jäätymään.

Ensimmäiseksi suuntasimme kohti Röölän laituria. Siellä täytimme vesitankin täyteen. Roskiakin oli kerääntynyt jo muutama pussi, mutta saaristoon levinnyt lukittujen roskisten kulttuuri oli saapunut myös Röölään.

Päivän toinen projekti oli Kirvenrauman sillan alitus, koska virallinen alituskorkeus on 17,5 metriä ja uuden veneen mastonkorkeus on noin 18 metriä. Antennin kanssa ehkä hieman enemmänkin. Yksi mies mastoon ja vauhtia pois, niin päästiin varmuuteen siitä että alta päästään. Toki nyt veden korkeus oli -27cm ja neljä kiveä näkyvissä, joten korkean veden aikana marginaalit on pienempiä.

Tämän jälkeen yritettiin vielä saada purjeisiin tuulta Airistolla, mutta tuuli alkoi tyyntyä Rajakarin kohdalla. Viimeisen päivän reitinvalinnalla vielä saatiin hakureissun kokonaismatkaksi 1000 merimailia. Siitä on hyvä lähteä jatkamaan varsinaista purjehduskautta.