LOOTHOLMA 29072013

Tervetuloa mukaan seuraamaan Nordwest IV:n purjehdusta Satahanka XII leirillä. Tarkoituksenani on tasaiseen tahtiin päivittää kuulumisia ja pitää ikäänkuin toista lokikirjaa tarjoillen lukijoille tuokiokuvia matkan varrelta ja kuvata, miltä Satahanka XII näyttää koulutusaluksen kippariston silmin.

Tänään saavuimme leirialueelle jo ennen kymmentä aamulla ja tämä päivä on kulunut pikkufiksaamisen ja aluksen siivoamisen merkeissä. Nordwest vaikuttaisi olevan paremmassa kunnossa kuin aikoihin.

Matkaan leirille lähdettiin jo perjantaina ja mutkia matkaan haettiin Raision Veneseuran lauantaisesta Virutholmin kierto -purjehduskisasta ja sunnuntaisesta saunomisesta Katanpäässä. Katanpäässä törmättiin jo muihinkin partioaluksiin, kun Rauman Myrskypojat ja Pyhärannan Korpiankkurit olivat pysähtyneet yhteensä neljän veneen voimin sinne yöksi matkallaan Satahangalle. Näin kiertelemällä saimme aikaan siis lähes 80 merimailin lenkin ennen leirille saapumista. Ihan kohtalainen kevyen tuulen purjehdusviikonloppu.

Leirin aloitusäivä on sujunut kaikkien osalta lähinnä rakentelussa ja valmistelussa ja varsinaisen ohjelman toteuttaminen alkaan huomenna aamulla. Vaikka mennyt viikonloppu olikin tuuliltaan kevyt, on leirin ajaksi luvattu ihan kunnon tuulia ja vähän jopa aurinkoakin. Uskon, että saamme Nordwestilla aikaiseksi varsin ikimuistoisen leirin ja saatammepa päästä vähän vertailemaankin purhjehdusnopeutta muiden partioalusten kanssa.

Huomista 9 m/s itätuulta odotellen,

-Timppa-

 

PERKALA FJÄRDEN 30072013

Nordwestin varsinainen urakointi Satahangalla alkoi kansaivälisissä merkeissä, kun saimme ensimmäisenä purjehduspäivänä miehistöksemme ryhmän venäläisiä partiolaisia. Lieviä hankaluuksia aiheutti se, että päällystön englannin kielestä puuttui purjehdus- ja navigaatiotermistö lähes kokonaan, mutta riittävän kauan kun asioita selitimme, tuntui miehistö meitä ymmärtävän riittävästi. Miehistö tuntui myös olevan kovin kiinnostunutta purjehduksesta ja merenkulusta, koskapa varsin paljon he meiltä asioista kyselivät.

Tuuli ei tänään aivan ollut niin kova, kuin oli ennustettu, mutta onneksemme sama päti myös sateeseen. Koska ennusteet olivat luvanneet yli yhdeksän metrin tuulta, lähdimme liikkeelle reivatulla isolla ja pienemmällä fokalla, mutta päivän mittaan purimme reivin ja ainoastaan päällystön laiskuus esti meitä vaihtamasta myös keulapurjeeksi fokan tilalle isompaa genoaa. Matkaseuraa emme muista partioaluksista saaneet, vaan nämä suunnistivat kaikki ilmeisesti meistä lännemmäksi ja osa kaiketi Ströömiä luoteeseen.

Lähdimme matkaan Lootholmasta, josta suuntasimme Ströömiä alas ja tästä kohti kaakkoa. Tiukkaan kryssimällä emme joutuneet tekemään kuin kaksi vendaa matkallamme kohti Saukkoleton loistoa. Kryssiosuudella ensimmäisten kunnon kallistusten myötä saimme irti miehistöstämme myös mielenkiintoisia kirkaisuja ja epäuskoisia katseita. Hieman liian pieni purjekerta taisi sittenkin olla ihan hyvä valinta, miehistöllä kun ei ollut ihmeemmin aikaisempaa kokemusta aiheesta.

Saukkoleton loiston jälkeen käänsimme kurssiamme hiljalleen kohti länttä ja suuntasimme Lokvettä pisin kohti Perkalan aukkoa. Lokvesi tarjoili meille mukavan myötätuuliosuuden tuulen kääntyessä kohti itää ja saimme loistavan tilaisuuden syödä vauhtilounaamme. Hyvin se kanakeitto näytti kaikille maittavan, aamiaisesta kun oli kulunut jo liki viisi tuntia ja ulkoilma saa tunnetusti aikaan terveen ruokahalun. Miehistökään ei vauhdissa nautittua ateriaa sen kummemmin ihmetellyt, vaan lusikoi soppansa varsin nopeaan tahtiin tuulen suojaan.

Ruokailun jälkeen teimme jiipin kohti pohjoista ja suuntasimme Perkalan aukkoa ylös ja otimme kurssin kohden Iniönaukkoa, Ströömiä ja Lootholmaa. Päivämatkaa kertyi 30,0 meripeninkulmaa ja Norwestin kyydissä kahdeksan leiriläistä sai itselleen naurusta ja jutustelusta päätellen varsin mukavan purjehduspäivän Satahangan isoilla aluksilla. Mitenköhän heiltä sujuu jollapurjehdus?

-Timppa-

 

ISOKARI 31072013

Tällä kertaa Nordwest sai miehistökseen ikään kuin vastakohdan eiliselle, kun seitsemän Henrikin Tapulityttöjen tarpojaa asteli aamutuimaan veneeseemme. Vaikka HeTa onkin maalippukunta, saatiin ainakin tähän porukkaan päivän mittaan tarttumaan jo hiukan purjehdustaitojakin.

Lähdimme liikkeelle mahdollisimman nopeasti, koska suunnitelmissamme oli hieman eilistä pidempi matka ja odotettavissa oli kevyempää tuulta. Alkumatkalla opetimme tytöille veneilyn perusteita ja kerroimme veneemme ominaisuuksista. Ströömiä ylös suunnatessamme nostimme purjeet ja mukavan sivumyötäisen saattelemana matkasimme kohti Isokarin majakkasaarta. Aluksi taisi tyttöjä vähän purjeveneen ohjaaminen jännittää, mutta pienten alkuvaikeuksien jälkeen sekin alkoi heiltä sujua. Sujumaan alkoivat myös solmut, kun niitä pitkin matkaa sitloodassa ahkerasti harjoiteltiin.

Kunnianhimoinen suunnitelmamme lisätä tähän komea kuva majakasta koki kovan kolauksen noin viisi mailia ennen Isokaria, kun tuuli loppui käytännössä kokonaan. Lännestä vyöryneet mainingit veivät meitä nopeammin taaksepäin, kuin mitä onneton 2 m/s tuuli kykeni meitä eteenpäin viemään. Tuli aika laskea purjeet, käynnistää kone ja pohtia reittisuunnitelmaa uudellen. Päädyimme konettelemaan Isokarin vierasvenelaituriin, jossa nautimme lounaamme.

Pitkäksi venyneen aikataulun vuoksi käynti majakalla jäi väliin ja jatkoimme matkaamme heti syötyämme takaisin kohti Lootholmaa. Tjucci sentään kävi rannan kioskista ostamassa itselleen turistipaidan, mutta sen kummempaan Isokarin valloitukseen ei aikamme riittänyt. Myös paluumatkan koukkauksen Kihtiä pitkin alas jouduimme hylkäämään.

Isokarilta suuntasimme omia jälkiämme takaisin päin ja pääsimmepä nauttimaan myös kohtalaisesta etelätuulesta. Muutama maili ennen Ströömiä tuli jälleen aika laskea purjeet, koska kireä paluuaikataulu ei olisi kestänyt Ströömin läpi kryssimistä. Konetta käynnisteltäessä tuli selväksi, että HeTalaisia oli tainnut jonkinmoinen purjehduskärpänen puraista, kun kaikki yhdessä kielsivät koneen käynnistämisen. Purjeilla olisi ollut kuulemma mukavampaa…

Vaikka miehistömme (tai siis naisistomme) oli yhtä lukuunottamatta täysin kokematonta veneilyn saralla, suorituivat tytöt päivästä kympin arvoisesti. Oppi tuntui menevän perille ja vaikka kallistelut ja halssinvaihdot vähän pelottivatkin, tuntui myös tämän päiväinen miehistö nauttivan purjehduspäivästään toden teolla. Lootholmaan palattaessa tytöt suoriutuvat rantautumistoimista jo rutiinilla, olihan sitä jo kerran ennen harjoiteltukin.

Mielenkiinnolla huomista miehistöä odotellen,

-Timppa-

 

INIÖ 01082013

Kolmas purjehduspäivä tarjoili Nordwestille jälleen hieman erilaisen miehistön, kun joukko sisupartiolaisia avustajineen astui aamulla veneeseemme ja tämän lisäksi myös leirisairaala tarjoili meille yhden vapaaehtoisen maakrapupurjehtijan osaksi gastia. Jokaisen purjehduksen osallistujan lähtötason ja taidot kartoitettuamme suuntasimme keulan kohti Ininönaukkoa.

Tämänkertainen miehistömme oli tähänastisista purjehduksen saralla kokeneinta, sillä he kilpailevat varsin menestyksekkäästi 606-veneillä. Tämä helpotti huomattavasti päiväämme, koska porukka oli jo tottunut olemaan merellä ja purjehtimaan.

Koneteltuamme Ströömiä alas nostimme purjeet ja käänsimme keulan kohti länttä, kuten useimmat muutkin leirin alukset tekivät. Tässä vaiheessa me vielä olimme letkan ensimmäinen vene, mutta seilattuamme tyveneen, saivat muut veneet meidät kiinni. Siinä samassa rykelmässä sitten Iniön pohjoispuolella kellui yhteensä toistakymmentä partioalusta ihmetellen, että miten se tuuli taiottaisiin takaisin purjeisiin. Naantalin Sinisten Tokka-Lotta selvitti tyvenen ensimmäisenä ja karkasi meiltä horisonttiin.

Tokka-Lotan ja muiden jatkaessa kohti länttä, me suuntasimme Iniön ja Keistiön väliin ja rantauduimme Iniöön ruokailemaan. Iniön pohjoisempi ranta tarjoili meille myös riittävän suuren ruokapöydän, johon saimme koko porukan mahtumaan. Ruokailun jälkeen maistuivat rannan kioskista jäätelöt ja sitten koittikin aika nousta takaisin veneeseen ja suunnata Iniönaukkoa pohjoiseen ja kohti Lootholmaa.

Takaisin leirillä kävimme Tjuccin kanssa päivällisellä ja otimme uuden miehistöön veneeseen. Tällä kertaa oli vuorossa palveluleiriläisille suunnattu iltapurjehdus ja jälleen kerran otimme suunnan Ströömiä alas ja kohti etelää. Miehistöön emme taaskaan saaneet kuin yhden purjehduskokemusta omaavan, mutta kevyessä iltatuulessa emme antaneet tämän haitata. Tämän purjehduksen tarkoituskin on olla mukava ja rentouttava tapahtuma leirillä eri työtehtävissä toimiville.

Mukavan jutustelun, takatuulen ja auringon saattelemana purjehdimme kääntöpaikalle Iniönaukolle, tästä takaisin kohti Lootholmaa ja ryhdyimme valmistautumaan perjantaiseen vierailupäivään. Jälleen kerran on partiotapahtuma tarjoillut meille mielenkiintoisia uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Tätä kirjoittaessa istun ilta-auringossa Nordwestin kannella ja on pakko todeta, että tätä meripartio on parhaimmillaan.

-Timppa-

 

LOOTHOLMA 02082012

Viides leiripäivä oli vierailupäivä, joka tarkoitti sitä, että alukset pysyivät satamassa leiriläisten tavatessa vieraitaan. Osana vierailupäivän ohjelmaa oli myös alusten esittelyä leiriläisille ja vieraille, ja tähän myös Nordwest osallistui. Salonkiin viriteltiin esille slideshowta lippukunnan meritoiminnasta vuosien varrelta ja aluksessa käyneille leiriläisille jaettiin leimoja näiden leiriläisen kirjoihin.

Nordwestia kelpasikin esitellä vieraille hyvin, koska olemme viikon aikana ehtineet hoitaa monta repsottavaa pikkuhommaa kuntoon. Olemme muun muassa kokeneet valaistumista peräkajuutoissa ja salongissa yhteensä kuuden uuden valaisimen toimesta ja piakkoin pitäisi lämminvesivaraajan lämmittää myös maasähköllä. Vierailupäivän kunniaksi nostimme myös lippukuntaa mainostavan banderollin mastoomme.

Vierailupäivän ohjelmaan kuului Suomen Partiolaisten suunnistuskisa, josta Tjucci kävi hakemassa luokkavoiton H45:ssa näytöstyyliin ja kaiketi myös sisarlippukunnan edustajat pärjäsivät omassa sarjassaan varsin hyvin. Virallisia tuloksia odotellessa…

Vierailupäivän kohokohta, hernekeiton lisäksi siis, oli ehdottomasti meripelastusnäytös, jonka Rajavartiolaitos meille tarjoili. Näytöksessä pintapelastaja nosti Kalle Kalastajan Super Puman kyytiin ja m/s Krista pääsi rajavartiolaitoksen partioveneen hinaukseen. Uppoumaltaan 60-tonninen Krista oli rajan pojille helppo nakki hinattavaksi. Super Puma myös lenteli leiriläisten ihastukseksi jonkin aikaa leirialueen yllä tehden näyttäviä liikkeitä.

Huomenna Satahanka palaa normaaliin päiväjärjestykseen ja Nordwest suuntaa taas aamutuimaan merelle. Mitäköhän huominen päivä meille tarjoaa?

-Timppa-

 

INIÖNAUKKO 03082013

Satahangan kuudentena päivänä ei liiemmälti tuulella juhlittu. Varsin tyven keli pakotti meidät tekemään lyhyehkön lenkin, vaikka tämänkertaisen miehistön taidot olisivat kyllä pidemmällekin riittäneet. Gastina meillä oli Maskun Hemmingin Tyttärien ja Poikien tarpoja- ja samoojaikäisiä yhteensä yhdeksän kappaletta.

Aamutuimaan konettelimme tuttuun tyyliin Ströömiä alas Iniönaukolle ja nostimme purjeet. Alkuun liikuimme kohtalaisen hyvälläkin vauhdilla, mutta kääntäessämme etelään, Iniön ja Keistiön väliin, hyytyi vauhtimme lähes kokonaan. Vauhti hyytyi niin totaalisesti, että kipparin lupailema ”vauhtilounaskin” oli pakko muuttaa ”liikelounaaksi”, vauhdista kun ei enää liikkeessämme voitu puhua.  Täydeltä terältä paistanut aurinko ja noin yhden solmun nopeus Iniön pohjoispuolella houkutteli meidät uimaan veneen perään poijuliinaan sidotussa fendarissa roikkuen.

Uimakeikan jälkeen konettelimme Iniön välin ylös ja takaisin Iniönaukolle, jossa jälleen etenimme hetken purjeilla, kunnes aikataulu pakotti meidät siirtymään rautagenoaan. Ströömin eteläpäässä saimme ihastella perinneveneiden kisaa samalla, kun Kubotan voimalla siirsimme itsemme takaisin Lootholmaan päivälliselle ja miehistön vaihtoon.

Myös tänään osallistuimme vapaaehtoiseen iltapurjehdukseen palveluleiriläisille, eikä ”ylimääräinen” keikka tälläkään kertaa ollut pettymys. Iltakeikan miehistöön kun liittyi Axu ja Tilda, sekä Ekin Partion Lola 3:n ”piällysmies”, joka myöhemmin osoittautui myös Lola 3:n biljardimestariksi, sekä pari kansimiestä. Lola 3 oli tosin edellisen yön aikana vaihtanut nimeään teipin ja valkoisen paperin voimin Lol<3:ksi, kuten oli Flikastakin tullut Elikkä ja TMX:stä TM-XD. Myös alusten miehistöjen ruokailuvälineet olivat saaneet osansa teippirullasta.

Suuntasimme satamasta ulos ja heti kun oli tilaa, nostimme purjeet ylös. Laskettelimme Ströömiä ylös mukavalla sivumyötäisellä ja kun tuntui siltä, että tässä olisi hyvä matkan puoliväli, käänsimme ympäri ja lähdimme iltatuulessa kryssimään kohti Lootholmaa. Lämpimät leivät ja pannukahvi todettiin jälleen kerran loistavaksi purjehdusiltapalaksi ja oli mukava jutustella mikkeliläisten kanssa heidän aluksestaan ja sen ominaisuuksista

Huomenna on leirin viimeinen purjehduspäivä ja toiveissa olisi päästä kiertämään Kihdin kautta Katanpäähän ja sieltä vihonviimeisen kerran Ströömiä alas ja Lootholmaan. Aamu näyttää, kuinka suunnitelmillemme käy.

-Timppa-

 

KIHTI 04082013

Seitsemäs ja viimeinen Satahangan leiripäivä alkoi mukavan lämpimänä ja tuulisena. Miehistöön saimme Kuusiston Linnanyrjänistä seitsemän samoojaikäistä purjehtijaa ja myös sisarlippukuntamme Raision Killinallit lähetti kyytimme oman edustajansa. Viimeistä kertaa lähdimme koulutuspurjehdukselle ja suuntasimme genaakkerin ja kahvin avustamana Ströömiä ylös. Erikoisen tästä päivästä teki se, että tänään seilasimme, yöllisen jäynän seurauksena, Uudenkaupungin Merihaiden alusviirikössä.

Ströömillä saimme ihastella juhlaliputuksessa ollutta puolalaisten partiolaisten puista Zjava IV purjealusta, joka ajoi perässämme kahdeksan mailin matkan. Vuonna -49 rakennettu ja 80-luvulta asti partiolaisten käytössä ollut Zjava oli vaikuttava ilmestys sen ohittaessa meidät Ströömin pohjoispäässä. Puolalaiset olivat viikon taittaneet matkaa Satahagalle miehistön vaihtoon ja jatkoivat tästä Ruotsin kautta kohti Puolaa. Komea matkapurjehdus.

Katanpään ohitettuamme suuntasimme Kihdille ja sitä pitkin kohti etelää. Lounaan söimme vauhdissa luoviessamme kihtiä alas kevyessä tuulessa. Iltapäivän puolella saavuimme Iniönaukon suulle, josta suuntasimme kohti itää ja viimeisen kerran Lootholman laituria. Pitkähkö päivämatka ja kevyt tuuli aiheutti sen, että myöhästyimme hitusen leirin aikatauluista, mutta toivottavasti saamme tämän anteeksi viimeisen purjehduksen kunniaksi. Paluumatkalla saimme vielä sateen niskaamme ja kevyemmin varustautunut osa miehistöstämme paineli kannen alle piiloon. Pitänee kertoa Kuusiston Linnanyrjänien johtoportaalle, että varustelevat leiriläisensä jatkossa vähän paremmin…

Satamassa täyttelimme veneen polttoaine- ja vesitankkeja, sekä tyhjensimme septin. Tankkauslaiturissa kelluessamme alkoi VHF:stä kuulua ”In the navy” ja musiikin tauottua Satahangan sataman radioasema Windrose luki tiedotteen, jossa kiitti ohjelmaan osallistuneita aluksia ja ilmoitti lopettavansa päivystyksen. Tähän loppui myös Nordwestin tehtävät leirillä ja ohjelmassa on enää maanantainen kotimatka.

Leiri on antanut meille paljon ja veneemme on saanut liikkua todella mukavasti. Matkaa kertyi yhteensä 175,5 merimailia ja purjehduskoulutusta annettiin yhteensä 41,5 tuntia,  eikä kesälomaa ehkä voisikaan viettää paremmin, kuin purjehtimalla maailman kauneimmassa saaristossa. Windrosen loppukaneettia lainaten: Nähdään ensi Satahangalla. Loppu.

-Timppa-