Tyyppi : Botnia 6
Valmistettu : 1972-1974 Raumalla
Lippukunnalla : 1978 – 1986
Pituus : 10,5 m
Leveys : 2,4 m
Syväys : 1,7 m
Purje pinta-ala : 40m3
Moottori : Wicström W2 12 hv
Vene oli rekisteröity avomerikäyttöön 8:lle henkilölle ja
saaristokäyttöön 12 henkilölle.

 

Historia

Kun lippukunnan toiminta vilkastui ja jäsenmäärä lähti kasvuun 1970-luvulla esitettiin lippukunnan ideariihessä 10.10.1973 ajatus suuremman ja mahdollisesti eri tyyppisen veneen hankinnasta. Syitä veneen vaihtamiseen oli useita. Haluttiin löytää nykynuorisoon vetoava toimintamuoto, jota kautta lippukunnan toiminta vilkastuisi ja saataisiin uusi toimintapaikka. Vanhaan veneeseen ei mahtunut kaikki halukkaat mukaan. Koska leirikuljetukset Palvaan oli hoidettava itse, niin tarvittiin vene, jonka kuljetuskapasiteetti olisi isompi. Keskustelut tulevan veneen loppurahoituksesta käynnistettiin kokouksen jälkeen seurakunnan kanssa.

Kun aika kulki eteenpäin totesi lippukunnan johtajisto 5.10.1975 Raimon päivän venekeskustelussa että nykyinen vene on liian pieni ja sen purjehduskelpoisena pitäminen tulee yhä kalliimmaksi. Uuden veneen hankkimiseksi järjestettiin räiskäleralleja sekä myytiin itse tehtyjä joulupostikortteja ja valumattomia kynttilöitä.

Jo vuonna 1969 oli ehdotettu optimistijollien hankkimista lippukunnan nuoremman väen harjoittelukäyttöön. Vuonna 1984 oli tarkoitus järjestää Jolla-84 projekti vastaavanlaisten koulutusveneiden hankkimiseksi. Suurin este niiden hankkimiseksi on ollut sopivan lähellä olevan säilytyspaikan puute. Vuonna 1977 Veko valoi lasikuidusta Jokken avulla jollan, joka oli hieman venytetty malli optimistijollasta. Muotti oli saatu lainaksi Turun kaupungin nuorisotoimelta. Tarkoitus oli tehdä muutaman veneen laivue lähinnä nuorempien purjehdusinnostuksen nostamiseksi ja tietenkin purjehduskoulutusta varten. Veneitä oli tarkoitus käyttää Viherlahdessa viikonloppuleireillä ja ne oli tarkoitus viedä kesäleirien käyttöön, joita tuohon aikaan järjestettiin Palvassa. S/y Pelikaanin purjehdusominaisuudet eivät olleet loistavat ja tuotantosarja jäi yhteen veneeseen. Seurakunta korjasi Pelikaanin takilaksi 1980-luvun puolivälissä Terhisail 375:n takilan, jolloin purjehdusominaisuudet huononivat entisestään.

Uuden Nordwestin etsintä keskittyi enemmänkin 12-14 metrisiin moottorialuksiin kuten troolareihin ja hinaajiin. Päällimmäisenä tavoitteena oli löytää alus johon mahtuisi huomattavasti enemmän Jokikylän Poikia. Veneen teettämisestä luovuttiin heti aluksi, koska se olisi ollut kallein vaihtoehto. Loppukaronkassa 25.5.1977 käytiin yleistä ja osittain kypsymätöntä keskustelua uudesta aluksesta. Yhtenä ideana oli hakea troolari Englannista. Tällaisen projektin hinta-arvio oli 40000 markkaa. Vertailukohtana käytettiin troolaria m/s Äran.

Hankinnan loppuvaiheessa esitettiin kysymys siitä mihin partioalusta tarvitaan. Koska kysymyksen vastaus on koulutus, niin todettiin että ratkaiseva kriteeri hankinnassa on aluksen soveltuvuus meripartio-ohjelman toteuttamiseen eikä kannelle mahtuvien henkilöiden lukumäärä.

Kirkkoneuvoston kokouksessa 10.1.1978 päätettiin yksimielisesti ehdottaa kirkkovaltuustolle että Raision Seurakunta antaisi partiolippukunta Jokikylän Pojille korotonta lainaa enintään 35 000 markkaa seitsemäksi vuodeksi 5000 markan vuotuisella lyhennyksellä. Ensimmäinen lyhennyserä olisi vuonna 1979. Samalla päätettiin että taloudellisen jaoston puheenjohtaja Matti Aakula ja talouspäällikkö Tapio Kössi allekirjoittaisivat kauppakirjan. Vanha s/y Nord-west myytiin samaisena keväänä Turkuun laivaston yliluutnantti Farinille 10 500 markan hintaan.

Loppujen lopuksi keväällä 1978 löytyi TPS:n telakalta Botnia 6 tyyppinen avomeripursi, joka oli rakennettu Raumalla 1972-74. Veneen omistaja professori Martti Pulkkinen oli vaihtamassa isompaan alukseen. Matti Pullin piirtämän Botnia 6 tyypin esikuvana pidetään American 6 tyypin aluksia. Koska alus oli toinen valmistettu Botnia 6 tyyppinen alus, oli köliin valettu varmuuden vuoksi hieman enemmän lyijyä. Aluksen uppouma oli 3,7 tonnia ja kölipaino oli 1,7 tonnia.

Aluksessa oli täydellinen avomerivarustus pelastuslauttaa myöten. Uutta oli myös 2-liekkinen spriikeitin ja makeavesisäiliö. Kun veneen päällikkönä toiminut lippukunnanjohtaja esitteli alusta vanhempainneuvostolle, niin hän muisti mainita veneen turvallisuusvarusteista kallistuskulmamittarin vaikkakaan sen hienous ei ollut hänellekään vielä selvinnyt.

Nordwest II:lla oli pituutta 10,50 metriä, leveyttä 2,40 metriä ja syväystä 1,7 metriä. Purjepinta-ala oli 40 neliömetriä ja spinaakkerin pinta-ala oli 50 neliömetriä. Alus oli kooltaan Raisionlahden suurimpia purjealuksia. Voitiin puhua nähtävyydestä kun Husosen lavettiauto siirsi alusta talvitelakointipaikan ja Hahdenniemen sataman välillä. Nordwestissä oli aluksi ruoriohjaus. Ohjauksen välityksessä olleet rattaat olivat muovia eivätkä kestäneet käyttöä. Tilalle vaihdettiin Chevroletin ohjaussimpukka, mutta se välitti ohjauksen väärin päin eli kun ruoria käänsi oikealle niin vene kääntyi vasemmalle. Ruori poistettiin seuraavana kesänä ja tilalle tuli pinnaohjaus. Samalla peräsin siirrettiin kölin takaa lähemmäsn perää, jolloin saatiin veneen yliohjautuvuus korjattua.

Veneen moottorina toimi Wickström W-2. Sen toiminnan luonnetta kuvaa seuraava tarina. Äitikerho oli kutsuttu iltapurjehdukselle. Kipparina toimi Euge, joka yritti kolme kertaa saada moottorin käynnistettyä siinä onnistumatta. Sen takia piti laiturista lähteä työntövoimalla. Puolen tunnin uurastuksen jälkeen Hahdenniemen mutaan juuttunut alus oli liikkunut viisi metriä. Miehistö heitteli purjeisiin viisipennisiä ja taikoivat 15 metriä itätuulta. Äitikerholaiset laskivat päässään montakohan jäätelöä mereen päätyneillä kolikoilla olisi saanut. Onneksi Siura järjesti veneelle hinausapua ja Nordwest saatiin merivirtojen huomaan. Onneksi alkoi pikku hiljaa myös tuulla, jotta äitikerholaiset näkivät Viking Linen m/s Rosellan hieman lähempää. Pelko tuulen loppumisesta ajoi aluksen takaisin rantaan.

Uuden veneen myötä aluksen purjehdusalue laajeni. Ensimmäisenä kesänä käytiin jo Ruotsin rannikolla Grisslehamnissa. Seuraavana vuonna purjehdusalue ulottui Kotkaan saakka ja vuonna 1981 käytiin Visbyssä sekä toisella reissulla Vaasassa ja Skagshamnissa. Kesällä 1980 pitkä reissu kesti 20 vuorokautta ja sille osallistui 15 eri henkilöä. Matkan aikana edettiin 850 mpk. Veneen ylläpitoa rahoitettiin muun muassa järjestämällä suosittuja partiopäivällisiä.

Vuonna 1980 saatiin opettaja Turjansalolta lahjoituksena Lightning kevytvene. Venettä säilytettiin Navetan vintillä. Vene oli siinä kunnossa ettei sitä voinut ottaa käyttöön ilman perusteellista kunnostusta. Vene odotti vintillä kolme talvea, kunnes lippukunta joutui toteamaan ettei veneen kunnostus lippukunnan käyttöön ole taloudellisesti järkevää. Tästä syystä vene lahjoitettiin edelleen Risto Talvisen veljenpojalle syksyllä 1983.